You are beautiful, just the way you are.

Viikonloppu lähenee taas loppuaan ja huomenna olisi tarkoitus mennä kouluun.

Se meni ihan kivasti, paitsi että olen hyvin huolestunut läheisestä ihmisestä, joka on hyvin sairas...
Teidän, että kuolema ja sairaudet kuuluu elämään, mutta se tuntuu aivan kamalalta, kun jollain läheisellä on se, ja kokoajan pyörii mielessä, että tulenkohan vielä näkemään hänet. Vaikkei niin saisi ajatella.
Tämän takia olen alkanut miettiä, että jokapäivä pitäisi elää kuin viimeistä päivää, eikä koskaan, koskaan olla riidoissa kenenkään kanssa, ainakaan yhtä päivää pitempään. Koska mitä jos toinen menehtyy ennenkuin on saanut asiat selvitettyä? Entä jos ei kerkeäkkään sanoa: "Minä rakastan sinua"? ..

Toinen asia josta haluan puhua on itsetunto.
Minulla itselläni on huono itsetunto, ja monella muillakin nuorilla.
Sen takia minua inhottaa, että esim vanhukset ja aikuiset väheksyvät nuoria.
Eivät kaikki esimerkiksi juo ja riehu ja polta tupakkaa.
Ja ihmiset myöskin arvostelevat toisiaan todella ilkeästi; haukkuen läskiksi ja oudoksi.
Tuijottaen pitkään silmiä pyöritellen, jos näyttää vähänkin erilaiselta.
 En toki väitä, etten olisi itse koskaan arvostellut muita, totta kai olen. Uskon että kaikki ovat, joskus. Mutta nykyisin pyrin siihen, että näen ihmisissä hyvät puolet ja tarkastelen omia huonoja puoliani, ennenkuin arvostelen muita. Ja toivon, että oppisimme kaikki hyväksymään toisimme, koska me kaikki olemme kauniita, juuri sellaisina kuin olemme.

-emotional